Esivanhemman kuiskaus

En ole tullut luoksesi tuomitsemaan ihmistä muuttumattomaksi armottomuuden kahleisiin. Ihmisen on saatava erehtyä; erehtyvän on saatava olla ihminen. 

En ole tullut tänne nähdäkseni vain yhtä puolta sielustasi. Yön pimeydessä kadotat pelkosi ja päivänvalossa kohtaat varjosi. 

En ole tullut hyväksymään viisaan typeriä sanoja, enkä torjumaan typerän viisaita sanoja. Johdattelen sinut omien ajatuksiesi punnitsijaksi ja yhtenäisen kuuntelijaksi. 

Tulin avuksesi kokeakseni kauttasi olemassaolon rakkauden. Olen sinun kädenpuristuksessasi, silmäkulmiesi ilossa ja surussa. Olen mielenrauhasi vartija ja intuitiosi syvin ääni. Olen kuten minun esivanhempani olivat minulle: sinun soluissasi ja hengessäsi aikojen alusta kaikuva, maailmojen välisestä tilasta toiseen matkaavan totuuden etsijän kuiskaus.