Tältä sivulta löydät kirjoittamiani runoja ja ajatuksia. Klikkaa runon otsikkoa, niin se avautuu sinulle kokonaisuudessaan!
Kun nuori mieli kyllästyy vastustamaan, sydän rupeaa rakastamaan.
Silloin sydän laskee käsiin sakeaa verta niin, että nuorukainen tarttuu voimalla vielä tekemättömään työhön.
Ne hohtavat kuin kesäsateen kastelema luja graniitti ja myrskyisä Itämeri rauhallisine syvyyksineen.
Varjo mielessäsi ei nouse enää syttyneen valosi yli.
Paratiisi on unohdettujen raunioissa kukoistava puutarha.
Ja sen paratiisin luoma uskonto kaikuu meren aaltojen lyödessä kaiken alun virsiään kallioisen katedraalin valoisiin halkeamiin.
Sattuma kulkee geometristä kuviotaan piilottaen tarkoituksenmukaisuutensa nopeasti kasvavan unohduksen alle.
Tämän maailman näkymätön arkkitehtuuri on se suunnitelma,...
Erikseen olimme pimeyteen hukkuvia sanoja ja yhdessä olemme tähtitaivaan loisteen kaltainen runo.
Keskity: keskitä kaikki kallisarvoisesi kehosi keskikohtaan.
Ostallistu: oivalla osasi olemassaolossa.
Empatisoi: elä eheytyvänä eheyttäjänä, elämän energioihin eläytyen. Erehdy empimättä.
Katselen sinua puhuessasi aivan kuten katselin hautausmaan kummun pääskyjä. En halua sanoa muuta kuin sen, mitä tarvitsee, että tiedät minun kuuntelevan.
Sanasi lentävät ilosta ja ne jahtaavat toisiaan kertoen tarinaa elämästä. Ne nostattavat uinuvat ja liian aikaisin haudatut unelmani mukaan taivaasi leikkeihin.
Luulen, että ne pääskyt kertoivat...
Kun Autuus ja Inferno yhdistyivät, syntyi Maa ja löytyi sielulle koti.
Tulen rauhattomuudesta kipinäksi Hiljaisuuteen; tulen ja jään pyörteeseen sekoittuen elämäksi.
Kuulen hennoimman kuiskauksen aaltojen iskeytyessä pohjaan ja herään vettä keuhkoissani. Tulen uuden maailman rannalle Autuuden ja Infernon itsestäni yskien. Nousen seisomaan ottaakseni...
Kuuntele minua, kuten kalliota vasten pirstoutuvaa jäätä, joka kumahtelee kaikkialla rikkoen pilvet valon tieltä. Kuuntele minua kuin alkavaa ukkosta, joka sataa alas kesäillan hiljaisuuteen jylisten meren horisonttia pitkin. Kuuntele minua kuin kuuntelisit pimeää ikkunaa vasten ropisevaa syksyistä viimaa ja saunan lohdullisia ääniä, hiljaa...
En ole tullut luoksesi tuomitsemaan ihmistä muuttumattomaksi armottomuuden kahleisiin. Ihmisen on saatava erehtyä; erehtyvän on saatava olla ihminen.
En ole tullut tänne nähdäkseni vain yhtä puolta sielustasi. Yön pimeydessä kadotat pelkosi ja päivänvalossa kohtaat varjosi.
En ole tullut hyväksymään viisaan typeriä sanoja, enkä torjumaan typerän...
Kohiseva veresi, jylisevä meri.
Kaikessa hiljaisuudessa:
Jykevät aatteet liukenevat ikuisuuteesi.
Taipumattomat ruostuvat sisimmissäsi ja katkeavat tahtosi edessä.
Törmä, jolla toivo seisoo, romahtaa ja vajoaa valottomaan pohjaasi.
Kätket kaiken sisääsi. Rannalle ajautuneet ajatukset ovat pieni osa salaisuuksistasi.
